Pikkujoulussa Revonlahdella

Hannele jakaa namuja vieraille.

Yksi tonttukin oli paikalla.

 Oulun seudun lagottojen pikkujoulua vietettiin sunnuntaina  Revonlahdella. Hopeanuolen kennelin väki oli kutsunut koirat omistajineen paikalle nauttimaan yhdessäolosta.
Keli oli tapahtumalle suotuisa, sillä mittari näytti yhtä pakkasastetta, ei tuullut eikä satanut. Maassa oli lunta sen verran, että koirat ja ihmiset pääsivät joulutunnelmaan.

Kotiseututalon vieressä on nuotiopaikka, jossa kokoonnuimme paistamaan makkaroita ja turisemaan kuulumisia. Välillä teimme pienen kävelyreissun lähimetsään.
Paikka oli tosi hyvä, sillä autoille riitti pysäköintitilaa. Nuotiopaikkakin oli riittävän tilava isolle porukalle.

Totti oli tapahtuman pienimpiä.

Mukana oli niin paljon koiria, ettei kukaan ehtinyt laskea niitä. Meno oli sen mukaista. Vilinää ja vilskettä riitti. Nuorimmat pennut olivat 8-12  viikon ikäisiä söpöliinejä.
Elmo juoksenteli runsaan tunnin verran pikkujouluväen keskuudessa niin, että kotimatkalla se makasi väsyneenä auton takapenkillä. Kotona oli oikein rauhallista koko loppupäivän ajan.

Koirakävelykavereita

Kääpiöpinseri on seurallisella päällä. 

Jokaisella kävelylenkillä tapaamme koiria, jotka asuvat naapurustossamme. Elmo tervehtii mielellään niitä kaikkia. Elmo on ystävällinen koira, joskus jopa liiankin kanssa. Joitakin vastaantulevia kavereita kun saisi ihan oikeasti pelätä.
Maailmaan mahtuu monenlaisia koiranomistajia. Hassuin on täti, joka nappaa kultaisennoutajansa syliin aina kun toinen koira lähestyy. Noutaja on aika iso sylikoiraksi. Toisaalta noutaja varmasti osaa itsekin puolustautua, jos tilanne sitä vaatii.
Toinen  outo tapaus on isäntä, jonka mielestä hänen lemmikkinsä ei saa tehdä tuttavuutta kenenkään kanssa. Koira siis vedetään aina mahdollisimman kauas toisista koirista. Ja mielellään omistajansa selän taakse piiloon.

Koirapuistossa vastaan on tullut tilanteita, joissa aitauksen sisäpuolella on yksi rähisevä lemmikki. Jos yritämme mennä sisään aitaukseen, sisällä olevan koiran omistaja huutaa: "Mun koira on vihainen, tänne ei voi tulla!"
Vai on sulla vihainen koira. Mitä se sitten tekee yleisessä koira-aitauksessa? Täällä olisi monta hyväntuulista kaveria tulossa aitaukseen. No, ei sitten mennä, kun yksi vihainen yksilö tarvitsee koko aitauksen käyttöönsä. Höh.

Elmon kimppuun on kerran käynyt musta koira, joka säikytti sen pahanpäiväisesti. Tapauksen jälkeen Elmo on suhtautunut aikaisempaa varauksellisemmin vastaantulijoihin.
Se ei enää mene häntä vipattaen kaikkia kohti. Nyt pitää jäykistellä ja nuuskia pitkään ennen kuin ystävystytytään. Mutta kun alkuhämmennys on ohi, leikki jatkuu.

Vesillä taas

Elmo aamiaisella Kemin satamassa.

Purjehduskausi on päässyt kunnolla käyntiin, ja Elmokin on päässyt laivakoiraksi. Ensimmäinen reissu tehtiin Hailuotoon ja seuraavaksi purjehdimme Kellon Kiviniemestä Kemiin.
Matkaa taitettiin lauantaina kahdeksan tuntia yhtäjaksoisesti. Elmo viihtyi hyvin veneessä. Se kävi välillä kannella haistelemassa saarten tuoksuja, mutta suurimman osan ajasta se makasi istumalaatikossa seuraten kapteenin puuhastelua.

Kemissä vietimme illan Pursiseuralla. Elmokin sai osallistua illan ruokailuun, sillä sää oli kaunis ja söimme ulkona terassilla.
Sunnuntaina saimme venevieraita, joiden kanssa veneilimme Selkä-Sarveen piknikille.
Maanantaina Elmo lähti jälleen merille, nyt suuntana on Ruotsin puolen saaristo.

Hailuodossa veneilemässä

Elmo nauttii merielämästä veneen kannella.

Kävimme pienellä lomasella Hailuodossa. Elmo on kolmen kesän aikana tottunut veneilemiseen ja lähtee mielellään mukaan merelle.
Kun Elmolle näyttää pelastusliiviä, se tulee heti luo ja antaa pukea sen päälleen. Siitä voisi päätellä, että koiramme tykkää veneillä.
Lähdimme liikkeelle torstaina iltapäivällä Kiviniemen laiturista. Perille Hailuotoon saavuimme viiden tunnin matkan jälkeen.

Elmo on merelläoloaikana mieluiten istumalaatikossa muiden seurassa. Jos sää on tyven, se tykkää makoilla veneen keulassa kannella.
Pisimmän yhtämittaisen matkan teimme viime kesänä Pohjanlahden yli. Tyynessä säässä matka kesti yli kymmenen tuntia. Elmo jaksoi koko päivän pissimättä.

Hailuodossa pyöräilimme ja kävelimme hiekkarannalla. Elmo haukkui kiivaasti ensimmäisen pyörämatkan ajan omassa kärryssään. Joka päivä haukkumisaika väheni, eli väsystystaktiikkamme on edennyt odotetusti.
Hailuodon koirat vastasivat Elmon haukkumiseen joka kerta yhtä innokkaasti.
Vastaantulevat ihmiset arvelivat, että Elmo kirittää kärryn vetäjää haukkumisellaan.

Pyöräkärryilyä kotimaisemissa

Elmo pyöräkärryssä.

Olemme hankkineet pyöräkärryn, koska haluamme ottaa Elmon mukaan pyörälenkeille. Aloitimme harjoittelun lyhyistä matkoista ja taluttaen. Elmo haukkui koko ajan.
Seuraavaksi teimme pieniä lenkkejä korttelin ympäri pyöräillen. Elmo haukkui jälleen koko ajan.
Lisäksi se pyrki pois kärrystä, ja meidän piti laittaa se kiinni kärryn sisälle lyhyellä remmillä.

Seuraavaksi siirryimme pitkien matkojen opetteluun. Tänään kävimme ensimmäisen kerran 20 kilometrin lenkin, josta Elmo jaksoi haukkua 15 kilometriä.
Loppumatkan se makasi kärryissä ja nousi välillä kurkistamaan etuosasta ulos. Välillä se myös työnsi kuonoaan takaosan pienestä kulmareiästä ulos.

Loppuukohan haukkuminen koskaan ja tottuuko koira kärryn kyytiin? Olisipa mukava kuulla muiden kokemuksia aiheesta.
Kärrymme on Burleyn Tail Wagon, oikein hyvä ja tarkoitukseen sopiva. Jos Elmo ei totu olemaan kyydissä, alamme käyttää kärryä tavaroiden kuljettamiseen.

Unna kävi kylässä

Ensin vähän pussaillaan...

Tänään Elmo sai vieraan, kun samojedi-Unna kävi kylässä. Unna on reipas nuori samojedinpystykorvaneito, joka on käynyt meillä ennenkin.
Unna yritti leikittää ja juoksuttaa Elmoa sisällä, mutta Elmo vain haukkui. Ulkona koirat sitten innostuivat leikkimään ja juoksemaan oikein kunnolla.

...ja sitten leikitään.

Elmo yritti pihalla leikittää Unnaa frisbeellä, mutta neiti ei siitä perustanut. Elmo piti tassua frisbeen päällä ja komensi neitiä haukkumalla, mutta eihän siitä mitään tullut. Unnaa leikki ei kiinnostanut.

Kesätrimmauksen punkkien takia saanut Elmo näyttää samojedin rinnalla pieneltä ja laihalta, peräti surkealta. Unnan turkki on pehmeä ja runsas, melkein kuin lelukoiralla.

Punkkimagneetti

Juuri trimmattu Elmo uudessa asusteessa.

Kävimme viime viikonloppuna mökillä Kokkolassa. Lauantai oli lämmin (+27 astetta) ja Elmo  viilensi itseään uimalla monta kertaa.
Sunnuntaina lämpötila laski 13 asteeseen. Uiminen ei enää huvittanut.
Niinpä huomasimme kotiin päin ajaessa, että koiran turkki kihisi punkkeja. Kokkolan ja Oulun välillä poistimme Elmon turkista 43 punkkia. YÖK!
Kotiin päästyämme trimmasimme Elmoölta talviturkin pois.

Muutaman päivän sisällä kaivelimme koiran nahasta vielä muutaman punkin lisää. Erityisen paljon niitä löytyi korvista.
Kaiken kaikkiaan olemme saanet Elmon punkkipopulaation määräksi 53 kappaletta.
Aloitimme heti melkoisen valkosipulikuurin. Kaikkiin ruokiin pannaan valkosipulia, ja juhannuksena kun menemme taas mökille, aiomme miinoittaa koko mökkirannana tuoreella valkosipulilla.

Kuulumisia kesän kynnyksellä

Elmo jätti kavereille terkkuja.

Kevät on edennyt kovaa vauhtia, ja kohta koirakaverit pääsevät uimaan. Elmo kasteli itsensä ensimmäisen kerran jo pari viikkoa sitten Oulujoessa. Ihan kokonaan se ei sukeltanut, mutta turkki kastui melkein kauttaaltaan.
Jokiveden lämpötila oli tuskin kymmentä astetta, hrrr.
Kesän suunnitelmissa ei ole tällä kertaa veneilyä, vaan vietämme kesää maissa. Emäntä on töisssä Kemissä, joten Elmo viettää aikaansa Oulussa ja Kemissä. Ja välillä piipahdetaan tietysti mökillä Kokkolassa.

Kesäturkkia emme ole vielä trimmanneet, vaikka osa koiraväestä on raportoinut punkkikauden alkaneen. Me emme ole vielä napanneet yhtään punkkia koirastamme. Jippii!
Elmo on nyt 3,5-vuotias. Se tykkää ulkoilusta ja syömisestä, kuten kaikki kaverinsa. Eniten se nauttii metsässä vapaana juoksentelusta.
Talven aikana lemmikkimme kärsi kaksi korvatulehdusta. Yhden lääkekuurin jälkeen kokeilimme etikkaa hoitokeinona, ja se tuntuu tehoavan. Etikkaahan käyttävät hoitokeinona muun muassa uimarit niin sanotun uimarin korvan hoitamiseen.
Koiran korvat puhdistetaan etikkaa sisältävällä pumpulilla iltaisin niin pitkään kuin tarve vaatii. Tähän asti etikka on ollut halvin ja tehokkain korvien hoitokeino.

Olemme käyneet kerran kuukaudessa lagottolenkillä muita lajitovereita tapaamassa. Viime kerralla koirat juoksentelivat Tyrnävällä.
Toukokuun lenkki pidetään Rajahaudan venesataman tuntumassa olevan Letonniemen luontopolun maisemissa.