Kävimme Elmon kanssa rokotuksella eläinlääkäriasema Akuutissa. Elmo käyttäytyi hienosti, ja antoi lääkärin laittaa pistokset ilman rähinöitä.
Odotusaulassa oli aikamoinen meteli, sillä Elmo rupesi haukkumaan paikalla ollutta suomenpystykorvaa oikein kunnolla. Kuoroon liittyi myös toinen paikalla ollut koira. Kolmen koiran konsertti kävi korviin.
Odotusaulassa istui myös tyttö, joka vei pientä jyrsijää lääkäriin. Jyrsijäparka taisi olla aivan sekona koirien metelöinnistä.
Elmo sai nyt tehostepiikit viime vuotisille rokotuksille. Seuraava piikkikerta on vasta kolmen vuoden kuluttua. Keskustelin lääkärin kanssa koiran leikkaamisesta, mutta hän piti Elmoa niin reippaana ja hyväkäytöksisenä, ettei leikkausta tarvitse harkita.
Lääkäri myös varoitteli, että lemmikkimme on tulossa sukukypsään ikään ja parhaillaan on menossa Elmon ensimmäinen sukukypsä kevät, joten vietit vievät!
Elmo karkasi sunnuntaina kotipihalta koirapuistoon, joten vietit taitavat todellakin viedä sitä.
Emme uskalla enää päästää Elmoa yksin pihalle ulkoilemaan. Odottelemme lumien sulamista aidan vierestä, jolloin karkuretket käyvät vaikeammiksi. Nyt aidanvierustalla on isot kasat lunta ja Elmo pääsee loikkimaan niiden kautta aidan yli.
Blogissa kerrotaan Rintalan perheen koirasta, jonka nimi on virallisesti Hopeanuolen Ulapan uimari. Kutsumanimi on Elmo. Koiramme on italianvesikoira eli lagotto romagnolo. Asumme Oulun Kuivasjärvellä. Blogin tekstejä ja kuvia ei saa lainata ilman bloginpitäjän lupaa.
Allergiaperheen koiraelämää
Luulimme, ettei allergiseen perheeseen voi ottaa koiraa. Olemme nyt kuitenkin italianvesikoiran omistajia. Perheeseen kuuluvat äiti ja isä sekä lapset Rosa ja Kasper. Kaikilla on jonkinasteisia allergioita.
tiistai 20. maaliskuuta 2012
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Hoidossa 2 viikkoa
Terveisiä Phi Phin saarilta Phuketista! |
Hoitajien mielestä kaksi viikkoa meni tosi hienosti. Elmo tykkäsi, kun pääsi joka päivä pitkälle lenkille maastoon tai merelle. Koira ei kuulema ikävöinyt kotiväkeään lainkaan.
Kotiväkikin kieltäytyi ikävöimästä Elmoa Thaimaan lämmössä. Elmo-sana julistettiin kielletyksi jo menomatkalla lentokoneessa.
Pari kertaa kuitenkin mietimme miten koira mahtaa hoitopaikassa pärjätä. Teki mieli soittaa ja kysäistä, mutta pysyimme tiukkoina ja kyselimme lemmikin vointia vain yhden kerran tekstiviestillä.
Tulimme takaisin Ouluun yölennolla, joten piti malttaa aamuun saakka, ennen kuin saatoimme hakea Elmon hoidosta.
Mutta voi sitä iloa, kun taas näimme oman karvaturrimme! Riemu oli molemminpuolista, ja Elmo palasi kotiin tyytyväisenä. Loma oli loma Elmollekin, ja muutamassa päivässä sen piti tottua perheen laiskaan ulkoilutustahtiin.
Thaimaassa näimme paljon koiria. Suurin osa oli irtokoiria, mutta joidenkin ravintoloiden edessä vartioi omistajan koira omaa reviiriään.
Hotellin viereisen hierontapaikan edustaa vartioi kääpiöpinseri, joka ajoi isot koiran välittömästi pois, jos ne uskalsivat tulla sen reviirille. Naapuriravintolan omistajalla oli pieni villakoira, jonka paras kaveri taisi olla omalla orrellaan istuva valkoinen papukaija.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)