Lagottolenkillä

Lenkille lähdössä.

Kävimme Elmon kanssa pitkästä aikaa lagottolenkillä. Mukana oli 13 koiraa Oulun seudulta.
Lenkkipaikkana oli Valkeisjärven maasto. Sää oli mitä parhain, aurinkoinen ja tuuleton.
Koirat juoksentelivat metsässä yli tunnin ajan.
Elmon kiinnostuksen kohteena oli Milli-sisko, jonka kanssa se meni peräkanaa melkein koko ajan.

Lagottolenkkejä on Oulun seudulla noin kerran kuukaudessa. Ensi kerralla menemme Kempeleen maastoon.
Lenkeistä ilmoitellaan Oulun seudun lagottojen Facebook-sivuilla.

Kaupunkilaiskoira ja sammakko

Elmon kuono ja sammakko metsässä.

Kävimme sunnuntaikävelyllä Isokankaan maastossa. Tällä kertaa ajoimme autolla Korpilammen rantaan. Jätimme auton sinne ja suuntasimme retkeilypolulle.
Polku kiertää runsaan viiden kilometrin matkan maastossa. Sen varrella esitellään vanhan ajan pyyntitapoja.
Laavuja on kolmessa paikkaa ja levähdyspaikkoja vessoineen parissa paikassa.

Päivän kohokohta oli kun Elmo kohtasi sammakon. Sammakko jähmettyi paikalleen ja Elmo nuuhki sitä turvallisen kaukaa. Välillä se hypähteli sivuun aivan kuin olisi pelännyt pientä sammakkoparkaa.
Pelästys taisi olla molemmilla yhtä suuri. Kovin pitkään Elmo ei jaksanut otuksesta kiinnostua, vaan matka jatkui polkua eteenpäin.

Jossakin vaiheessa päästimme koiran irti ja se juoksi lähimpään mutaojaan. Seurassamme oli loppumatkan ajan yksi todella likainen koira.
Istahdimme toviksi Korpilammen laavulle paistamaan makkaroita. Samalla Elmo sai uida lammessa. Kotona se kuitenkin joutui heti pesulle, sillä lammen vesi oli myös aika mutaista.

Laavuretkellä

Elmo jäkäläpeiton päällä.

Kävimme tänään syysretkellä Oulun Sanginjoen maastossa. Sää oli kaunis, ei tuullut yhtään. Lämmintä oli vielä 17 astetta.
Elmo loikki metsässä iloisena sinne tänne. Välillä se meni puiden välissä kuin kenguru.
Teimme parin tunnin lenkin Isokankaalla. Poikkesimme kahvittelemassa laavulla.
Liikkeellä oli muitakin koiraihmisiä. Laavulla tapasimme sheltin ja meitä vastaan tuli bernin paimenkoira ja sheltti.
Laavulla sheltin omistaja piti naaraskoiraansa sylissä, koska se ei kuulema pidä vieraista koirista.
No, eipä varmaan opi pitämäänkään, kun omistaja pitää koiraa sylissä ja antaa sen murista sieltä muille koirille.

Loppumatkasta Elmo pääsi uimisen makuun. Se kahlasi lammen rannassa ja tassut olivat sen jälkeen ihan liejuiset.
Annoimme koirapojan uida vielä lammessa, mutta sen jälkeen turkkikin oli liejussa. Ei muuta kuin kotiin ja pesulle.
Isokankaan maasto on todella kaunista.  Siellä näkee hyvin, sillä männyt ovat kasvaneet pitkiksi eikä niiden välissä ole pusikoita.
Alueella oli myös marjastajia keräämässä mustikoita ja puolukoita. Tattejakin näkyi kasvavan polkujen varsilla.

Korvakipuja

Elmo lymyilee tutkimushuoneen tuolin alla.

Elmo on pitänyt perhettä hereillä pari yötä korvakipujen takia. Se kävelee yöllä huoneesta toiseen ja heiluttelee korvia.
Eilen varasin ajan Akuutista korvien tarkistamista varten. Perillä huomasimme, että eläinklinikan nimi on muuttunut  ihan toiseksi. Akuutti on myyty kotimaiselle Animagi-ketjulle.

Elmo piti jarrut päälle kun saavuimme lääkäriasemalle. Se kuitenkin rauhoittui nopeasti haukuttuaan ensin muut odotushuoneen koirat.
Eläinlääkäri tarkasti Elmon ihon, tassut ja korvat. Tuloksena oli hiivatulehdus molemmissa korvissa.
Lääkäri puhdisti korvat ja laittoi molempiin ensimmäisen lääke-erän. Korvalääkitystä jatketaan pari viikkoa aamuin illoin.
Lisäksi korvat puhdistetaan kerran kuukaudessa, ettei käytäviin pääsisi kertymään töhnää.

Lääkkeen laittaminen sujuu kotona hienosti. Elmo pysyy paikallaan ja antaa laittaa nesteen korviin.
Luultavasti lääke tuntuu helpottavalta korvissa.
Elmo heiluttelee korvia vielä jonkin verran, mutta yön nukuimme jo kunnolla.

Maasairas koira

Veneen kannella.

Elmo veneen salongin sohvalla.

Neljän viikon purjehdusreissun jälkeen pääsimme onnellisesti takaisin kotiin. Elmo varmaan ajatteli, että jo oli aikakin.
Elmo tutki tarkasti kodin joka sopen ja makoili pitkään omalla paikallaan makuuhuoneessa sängyn alla.
Parin päivän maalla olon jälkeen huomasimme, että se syö todella huonosti. Ruoka ei maittanut, eikä paljon vesikään.
Parina päivänä se oksensi vasta kesäkuun alussa pestyille matoille. Iltaisin se päästeli niin pahanhajuisia tuhnuja, että yritimme saada sitä nukkumaan vakiopaikallaan sängyn alla. Kukaan ei halunnut Elmoa viereensä sänkyyn.
Yleisnimitys koirallemme oli muutaman päivän ajan "Haisuli".

Syömättömyyttä, oksentelua ja tuhnauttelua kesti neljä päivää. Tulimme siihen lopputulokseen, että Elmo sairasti maasairautta. Neljän viikon veneily tuntuu ihmiskehossa, miksei sitten koiran elimistössäkin.
Ihmiselle maasairaus merkitsee huonoa oloa ja keinumista. Koiralle näemmä huonoa oloa ja oksentelua.

Neljä viikkoa laivakoirana

Elmo veneen istumalaatikossa.

Maiseimia katselemasssa Trysundassa.

Elmosta tuli laivakoira heinäkuun 1. päivänä, kun se lähti perheen kanssa merille.
Kohteena on tänä kesänä Ruotsin puolen rannikko eli Höga Kusten. Se alkaa pohjoisessa Örnsköldsvikistä ja päättyy Härnosandiin, tällä välillä oli tarkoitus purjehtia koko heinäkuu.

Perheemme vene on 1970-luvulla rakennettu ruotsalainen Vindö. Sen kyytiin hyppäsimme Husumista Ruotsista 1.7.
Elmo oli aluksi kummissaan. Ensimmäisenä yönä se ei oikein löytänyt ahtaista paikoista omaa nukkumasijaansa. Se kävi välillä vanhempien petissä, välillä lattialla ja välillä sängyn alla, jonne olimme laittaneet sen oman makuualustan.
Toisena yönä lempipaikka jo löytyi, se oli tietysti vanhempien sängyn jalkopäässä.

Neljä viikkoa veneessä sujui hienosti. Elmo kävi aamulenkillä heti kun herättiin. Päivällä tehtiin yksi pitempi lenkki ja illalla vielä iltapissatuslenkki.
Elmo söi hyvällä ruokahalulla kaiken mitä sille annoimme. Nappulatkin menivät illalla, jos muuta ei ole tarjolla.

Erityisen paljon Elmo on tykännyt uimisesta. Aurinkopäivinä se hyppää mereen monta kertaa. Veneeseen tultaessa olemme letkuttaneet turkin puhtaaksi merivedestä, ja siitä se ei oikein pidä.
Veneen pienet tilat ovat toisinaan ongelmallisia. Esimerkiksi uimisen jälkeen märän koiran turkin ravistelu saa aikaan hirveätä kiljumista.
Lisäksi pitkät merimatkat (5-10 tuntia) ovat pitkästyttäviä sekä koiralle että muulle miehistölle. Kun tulimme Pohjanlahden yli Ruotsista Suomeen Elmo makoili veneen perässä istumalaatikossa melkein koko kymmenen tunnin matkan.
Välillä se kävi kannella haistelemassa, että joko on maata lähistöllä. Se ei syö eikä juo mitään merimatkojen aikana, joten sitä ei myöskään pissata. Onneksi.

Vauvaturkki pois

Elmo käsittelyssä Hopeanuolen kennelissä.

Elmosta tuli juhannuksen alla kalju-Elmo, sillä koiraltamme trimmattiin turkki kesäkuntoon. Veimme Elmon syntymäkotiinsa Revonlahdelle trimmausta varten, sillä turkin leikkaaminen kotioloissa ei ole enää onnistunut.
Emännän sakset ovat tylsistyneet ja Elmo ei anna leikata niillä enää turkkiaan. Pitäisi ehkä lähettää sakset terotettavaksi jonnekin. Kertokaa, jos tiedätte minne!
Trimmeriä emme ole vielä hankkineet, mutta se on seuraavaksi ostoslistalla, niin kätevältä näytti turkin trimmaus koneella.

Kalju-Elmo mökillä.

Luulimme, että Elmo pistää trimmaukselle hanttiin, mutta toisin kävi. Se alistui kohtalooonsa aika helposti. Se yritti protestoida pari kertaa, mutta Hopeanuolen kennelin Hannelen otteet ovat niin vakaita, että koira rauhoittui yllättävän nopeasti paikoilleen.
Elmolta leikattiin turkki kokonaan pois ja nyt se näyttää haljulta ja laihalta.

Mökkijuhannus meni muuten hyvin, mutta trimmauksen jälkivaikutuksena Elmon nahka tuntui kutiavan, joten se nukkui ensimmäisen yön rauhattomasti kuljeskellen sinne tänne pienessä mökissä.

Sen takalistossa on pari nirhaumaa, joita se aristeli pari päivää. Ihmettelimme miksi Elmo kulkee sisällä takapuoli maassa, mutta pian huomasimme sen johtuvan näistä nirhaumista.

Elmon vauvaturkki on nyt ajettu pois. Odottelemme millainen lagoton turkki sille nyt kasvaa.

Turkkiongelmia

Elmo yrittää kurkkia naapurin pihalle.

Elmo on nyt 2v ja 5 kk ikäinen. Turkin leikkaamisesta on tullut ongelma, sillä se ei antaisi millään leikata sitä saksilla. Heti kun se näkee, että sakset kaivetaan esiin, se katoaa.
Sen yleisimmät piilopaikat ovat makuuhuoneessa parisängyn alla tai tv-huoneessa nojatuolin takana.
Turkki huopaantuu helposti, jos sitä ei kammata, joten on parempi pitää se leikkaamalla lyhyenä.

Emme ole vielä kokeilleet trimmerin käyttöä. Emme oikeastaan tiedä miten koira siihen suhtautuisi ja millainen trimmeri pitäisi hankkia.
Kaksi vuotta sitten ostetut sakset ovat jo aika tylsät, ja Elmo ei tykkää kun niillä leikatessa karvoissa tuntuu nykäisyjä.
Namupalojen syöttäminenkään leikkaamisen aikana ei ole auttanut yhtään. Elmo kääntyilee ja näykkii leikkaajaa käsistä.

Olemme myös rakentaneet oman trimmauspaikan pyöränkorjaustelineestä ja vanhasta pöydästä. Yhden kerran olemme onnistneet trimmaamaan turkkia sen avulla.
Uutuudenviehätys katosi kuitenkin nopeasti eikä pöytä hökötyksineen ole enää auttanut tilannetta.

Eläinlääkärissä

Elmo lempipuuhassaan hangella eli lumikylvyssä.

Jouduimme käymään tänään Oulun kaupungin päivystävällä eläinlääkärillä, sillä Elmon kyljessä oli aristava kohta. Rosa käytti koiraa eilen lenkillä ja sen kimppuun kävi Kuivasjärven toisella puolen outo, musta koira.
Elmo aristeli oikeaa kylkeä ja siitä lähti karvatuppoja irti kun yritimme tutkia paikkoja. Tänä aamuna koira aristeli kykleä niin paljon, että pelkäsimme siellä olevan luita poikki. Eipä muuta kuin soitto päivystykseen.

Emme ole koskaan aikaisemmin käyttäneet kunnallisen elänlääkärin palveluja. Soittoon vastattiin heti ja lääkäri sanoi, etä koiraa voi tulla käyttämään siellä vaikka heti.
Hyppäsimme autoon ja ajelimme Poratielle. Lääkäri tutki Elmon, antoi särkylääkettä ja kehui lemmikkiämme reippaaksi pojaksi.

Luita ei ollut poikkia eikä hyökkääjäkoira ollut saanut purtua hampaitaan Elmon nahkasta läpi.
Huojentuneina lähdimme kotiin.
Tästä lähtien katsomme tarkemmin millaisten koirakaverien kanssa Elmo saa tutustua. Kaikki koirat eivät ole yhtä ystävällisiä ja mukavia kuin oma Elmomme.

Pääsiäinen tunturissa

Elmo ja Martta mökillä.

Martta ei tykkää vielä lumesta.

Vietimme pääsiäisen Sallatunturilla. Elmo lähti innokkaana mukaan, mutta ei tykännyt liiasta autossa istumisesta eikä oikeastaan liiallisesta mökissä oleilustakaan.
Jouduimme jättämään koiran mökkiin, kun koko porukka lähti laskettelemaan. Elmon seurana oli 3 kuukauden ikäinen bokseri-Martta. Koiria ei voinut jättää yhtäaikaa irralleen mökkiin, vaan Martta kulutti aikaansa pesuhuoneessa.

Ihmeen rauhallisesti koirat olivat mökissä, vaikka ympäristö ei ollut kummallekaan tuttu. Martta loikoili oman alustansa päällä, Elmo sai olla irrallaan mökissä.
Yhtenä päivänä kävin Elmon kanssa hiihtämässä. Sallatunturilla on useita koiralatuja, joissa lemmikin voi pitää mukana kytkettynä.

Hiihtäminen oli outoa sekä emännälle että lemmikille. Ensimmäiset kilometrit kuluivat siihen totuttelemisessa.
Elmo veti alamäet hurjaa vauhtia, joten emännän piti jarrutella lujasti.
Ylämäessä Elmo pysähtyi ihmettelemään minne hiihtäjä jäi. Vain pari kertaa se pysähtyi äkkiarvaamatta ladun varteen.
kaiken kaikkiaan hiihto sujui hyvin. Yritämme ensi talvena uudelleen.

Elmo ja Martta tulivat mökkiolosuhteissa toimeen kohtuullisen hyvin. Pentumainen bokseri yritti näyttää lagotolle kaapin paikkaa hyppimällä sen niskassa ja kopsimalla tassulla.
Välillä Elmo tuntui hermostuvan leikkisään kaveriinsa.
Loma sujui kuitenkin rauhallisesti. Ensi kerralla kun tapaamme Martta on jo iso tyttö. Mielenkiinnolla odotan millaista haipakkaa siitä syntyy.

Kevätauringossa

Lumiukko katselemassa näköaloja tornista.

Kävimme Elmon kanssa lenkillä kotimaastossa. Mikä kevätpäivä!
Aurinko paistoi pilvettömältä kevättaivaalta. Lähimetsään on tallottu polut, joita pitkin on helppo kulkea metsässä.
Vastaan tuli pari muutakin koiraperhettä. Laitoimme ystävällisesti koirat kiinni ohittaessamme toisemme.
Sen sijaan kovin ystävällisiä eivät olleet ne nuoret miehet, jotka päästelivät moottorikelkoilla pitkin polkuja. Metsässä ei ole virallisia kelkkareittejä, joten pojat olivat luvattomilla retkillä.
Kelkkojen vauhti ei hiljentynyt lainkaan, vaikka varmasti näkivät, että edessä oli ihmisiä ja koiria.

Pysähdyimme kahvittelemaan hirvitornin luo. Tornion huipulta katselee maisemia lumiukko. Hauska yllätys!
Joimme maitokahvit ja mehut, ja jatkoimme matkaa kotiin päin.
On mukavaa asua kaupungissa, jossa kodin takapihalta pääsee metsälenkille kauniisiin maisemiin.

Elmo on viime aikoina käyttäytynyt entistä rauhallisemmin lenkeillä. Se vetää vähemmän ja pysyy paremmin näköetäisyydellä ulkoiluttajasta.
Lisäksi se on oppinut hienosti tulemaan kutsusta takaisin ulkoiluttajan luo.

Satumetsässä Kuivasjärvellä

Elmo in Fairytale Forest.

Oulun Kuivasjärvellä on satumetsän taikaa. Olemme tutustuneet Elmon ansiosta kaikkiin lähimetsiin jokaisena vuodenaikana.
Elmo täytti 30.12 kaksi vuotta. Juhlistimme synttäriä maksalaatikko- ja nakkikakulla. Siis Elmo söi sen, ihmisille tarjoiltiin tavanomaisempia vaihtoehtoja.
Koiramme on reipas ja iloinen. Se tykkää metsälenkeistä ja pingispallojen metsästämisestä.