Tutustumismatka mökille

Elmo tarkkailee näkymiä rantakalliolla.

Näkymä mökin terassilta järvelle päin.

Kävimme viikonloppuna tutustumisretkellä Kokkolan mökillä. Se sijaitsee kaupungin eteläpuolella, Pietarsaareen menevän tien varressa, lähellä Hickarötä. Paikka on viralliselta nimeltään Krekilä tai Kräkilä.
Vietimme siellä lauantaipäivän, illalla lämmitimme saunan ja olimme myös ensimmäisen kerran yötä mökillä.
Punainen tupa on rakennettu 1950-luvulla. Se on sisustukseltaan tyypillinen 50-luvun lautamökki. Siinä on tupa, pieni keittiö ja yksi makuuhuone. Mökkiin tulee kesävesi ja sähköt.

Elmo tykkäsi mökkeilystä. Se pysyi omalla tontilla eikä karkaillut naapureihin. Se temmelsi ulkona ja kahlasi välillä järvessä.
Kun illalla istuimme saunan lauteilla, Elmo piti vahtia mökin rappusilla. Illalla se haukahteli kaikkia ulkoa kuuluvia ääniä, mutta rauhoittui nukkumaan makuuhuoneessa omalla alustalleen.


Sunnuntaina Elmo huvitti itseään haukkumalla miesten moottorisahausta ja erityisen paljon se tykkäsi haukkua kottikärryjä.

Hullu koira metsäpolulla

Kävimme Elmon kanssa metsäkävelyllä. Kiersimme Kuivasjärven, ja päästin koiran irti kun pääsimme tarpeeksi kauas lenkkeilijöistä ja muista alueella liikkujista.

Kuivasjärven maastossa.

Metsässä liikkuminen saa koiramme aivan hurmoksiin. Se juoksee hullun lailla edes takaisin polkua ja välillä käy hyppelemässä kävelykavereitaan vasten.
Tällä kertaa Elmo juoksi järven vieressä kulkevaa polkua päättömästi sinne ja tänne. Välillä se loikki kantojen ja oksien yli suoraan järveen. Molske vain kuului, kun vesikoira juoksi kylmässä vedessä ympäriinsä.
Hulluuskohtausta kesti aikansa ja retken loppuvaiheessa koira rauhoittui taas hihnan vietäväksi.

Olen monesti miettinyt, että mikä saa Elmon niin kiihdyksiin. Lulenpa syynä olevan lagotto romagnolon perimässä lymyilevä tryffelinetsijän geenin. Jostakin sielun syövereistä italianvesikoira saa muistumia metsästä, tryffeleistä ja vapaudesta.
Muuta ei tarvita. Kun vietit voittavat, silloin on mentävä, ja lujaa.

Tour de Kuivasjärvi on hyvä lenkkeilyreitti. Matkalla on asvalttia, metsää ja pururataa. Kesällä (ja näköjään myös syksyllä) koira pääsee pulahtelemaan järveen ainakin Kuivasrannan puoleisessa päädyssä, sillä siellä ei ole ihmisille tarkoitettuja uimarantoja.
Matkaa kertyy 5-7 kilometriä riippuen siitä, minkä kulkureitin valitsee.

Kukkien kaveri

Olen ihastunut ruusujen kasvattamiseen. Tänä kesänä se ei oikein sujunut, sillä heti kesäkuun alkupuolella purkkiruusuni olivat täynnä kirvoja. Kun suihkutin kukat mäntysaippualiuoksella, ne melkein kuolivat. Liuos taisi olla liian tuhtia.

Elmo ruusuja nuuhkimassa.

Ruusut toipuivat mäntynestekäsittelystä ja alkoivat kasvaa kohtalaisen hyvin. Ne kukkivat kuitenkin vasta loppukesästä, viimeiset kukat avautuivat vasta viime viikolla
.
No, Elmokin tykkää kukista. Elmo tykkää myös siitä, että kukkia hoidetaan. Se on mieluusti mukana multahommissa. Se työntää kuonoaan multaan ja kaivelee sitä.
Kun ruusut puhkesivat kukkimaan syyskuussa, koira ihmetteli niitä monet kerrat. Se nuuhki niitä ja kävi pissailemassa purkkien kylkiin.

Kohta leikkaan ruusuni talvisäilöön. Uskon, että Elmo tulee apulaiseksi, sillä ruusuja varten pitää kaivaa iso kuoppa takapihan nurkkaan. Peittelen kukat sanomalehdillä ja multakasan päälle levittelen havuja.

Kenkien kimpussa

Elmo on päässyt nyt kenkien makuun. Se on pureskellut kahdet  kävelykengät kantapäistä rikki. Eilen se yritti varastaa vierailulla olleen Martti-veljen kengän, mutta saimme sen pelastettua.
Kenkien pureskeleminen ottaa lujasti pattiin, sillä molemmat rikkinäiset kengät ovat Clarksin mallistoa, eivät mitään halpiskenkiä! Arrrgggh!

Puremisvimman kohteet.