Itkua häkissä

Elmo ei tunnu pitävän uudesta aitauksesta, jonka kokosimme tv-huoneeseen.

Ostimme Bauhausista kaksi lehtihäkkiä ja rakensimme tv-huoneeseen aika ison aitauksen Elmoa varten. Ensimmäinen opettelukerta oli yhtä itkua.
Menin ulkoilemaan puoleksi tunniksi ja jätin pennun yksin. Ulko-ovelle asti kuulin sen vikinän.
Kun tulin takaisin, ulina lakkasi. Vein Elmon ulos ja huomasin heti mitä olin unohtanut: aitaukseen olisi pitänyt nostaa vesiastia. Elmo nimittäin hotki lunta ulkona janoonsa. Voi minua!
Seuraavana päivänä häkkiharjoittelu jatkui pienissä pätkissä. Toivomme, että Elmo oppisi olemaan aitauksessa aamupäivisin, kun se on yksin kotona. Tällä järjestelyllä yritämme ehkäistä sen puremisvimmaa, jonka kohteena ovat olleet kaikenlaiset sähköjohdot.

Tänään kävin ensimmäisen kerran autoilemassa Elmon kanssa. Nostin sen farkkumme takaosaan häkkiin ja ajelin työpaikalle. Pentu ulisi puoli matkaa auton takaosassa, eikä se meinannut millään tulla perillä häkistä ulos.
Palatessa matka sujui jo paremmin. Elmo makasi häkissä hiljaa ja pureskeli puruluuta.
Kotona se käveli koko loppupäivän aivan jalkojeni takana. Taisi pelätä uutta reissua!

Ulkoilu kiinnostaa

Elmo on tässä kuvassa pentupeittonsa kimpussa. Peitto annettiin mukaan kennelistä. Siinä on mukana emon hajut.

Elmo on tänään ensimmäisen kerran osannut nauttia ulkoilusta. Se möykkäsi pehmeässä, uudessa lumessa oikein kunnolla. Se otti myös yhden kävyn ja heitteli sitä ihastuksissaan ympäri pihaa.
Aikaisemmin se on käynyt ulkona juuri ja juuri sen verran, että tarpeet on saanut tehtyä. Nyt se on ilmeisesti hoksannut, että lumessa voi myös pitää hauskaa.

Saimme tänään ensimmäiset vieraat, kun äidin sisko Anja ja ystävänsä Lauri kävivät päiväkahvilla. Elmo ujosteli ensin uusia ihmisiä, mutta antautui vähän ajan päästä rapsuteltavaksi.
Vieraitten kunniaksi Elmo lirautti parit pissat keittiön lattialle.

Vikinä vähenee

Olemme nyt eläneet kolme yötä ja päivää Elmon kanssa. Elmo on leikkisä pentu, mutta melko rauhallinen. Se haukkuu vain vähän ja innostuu tosissaan ainakin äidin crocseista.
Kaksi ensimmäistä yötä Elmo vikisi parin tunnin välein, mutta kolmantena yönä se rauhoittui. Heräsimme vain pari kertaa sen lyhyeen vikinään. Elmo rauhoittuu, kun se saa vähän rapsutusta ja huomaa, ettei sitä ole jätetty makuuhuoneeseen yksin.
Elmo nukkuu pentuhäkissä vanhempien makuuhuoneessa. Kunhan se tottuu uuteen kotiinsa, aiomme siirtää häkin Rosan huoneeseen.

Siisteyskasvatus on sujunut hyvin. Elmo on ruiskauttanut muutaman pissat lattialle, etupäässä keittiöön. Se on hyvä, sillä keittiön lattia on kiveä ja sitä on helppo pitää puhtaana.
Yhdet pissat se on tehnyt punaiselle villamatolle. Kakkimispuoli on mennyt tosi hienosti, sillä Elmo on tehnyt kaikki kakkansa ulos hangelle.
Olemme järjestäneet kakkimispaikan mahdollisimman lähelle oleskelutilaa. TV-huoneen sivuoven taakse on luotu hankeen tilaa, ja Elmo käy tekemässä tarpeensa sinne.
Yöllä Elmo pissii sanomalehtien päälle häkkinsä ulkopuolelle.

Ruokailut hoidetaan keittiössä, missä Elmolla on ruoka- ja juomakupit. Se syö neljä kertaa päivässä. Kolme ateriaa annetaan valmisruokana ja yksi ateria jauhelihaa ja A-piimää.
Kotiintulopäivänä Elmo ei syönyt paljoakaan, mutta nyt ruoka maittaa jo hyvin.

Rosa on jo opettanut Elmolle iltaisin hampaanpesukäytännön. Pentu antaa helposti jynssätä hampaitaan kananmakuisella tahnalla ja sormeen laitettavalla harjalla.

Kotona ollaan!

Elmo haettiin kotiin perjantaina 18.2. iltasella. Autossa se oli apeana ja uikutti hieman. Kotonakin ilta meni häntä koipien välissä. Ensimmäisenä yönä veimme häkin vanhempien makuuhuoneeseen aivan sängyn viereen.
Elmo heräsi yöllä muutaman kerran vikisemään ja kuljeksimaan makuuhuoneessa. Pissat se teki kiltisti sanomalehtien päälle.
Aamuyöstä neljästä saakka nukuimme kuitenkin hyvin kahdeksaan saakka.

Lauantaina Elmo on syönyt melko hyvin ja käynyt ulkona kakkimassa pari kertaa. Isi on siivonnut pari pissaa lattialta.
Aluksi pentu pysytteli vain yhdessä huoneessa, mutta iltapäivällä se uskaltautui jo olohuoneeseen ja takkahuoneeseen. Se ei tunnu tykkäävän olohuoneen kivilattiasta. Päikkärit se nukkuu pehmeiden mattojen päällä.

Pentueen elämää kennelissä

Tämän pentuvideon on kuvannut Hannele Törmänen. Hän on kasvattajana Hopeanuolen kennelissä Siikajoella. Elokuvassa on koko 31.12.2010 syntynyt pentue emänsä Jeloun kanssa.

Nimi on valittu

Valitsimme tänään uudelle perheenjäsenelle nimen. Koiramme on ELMO. Elmo tarkoittaa "rakastamisen arvoista" italian kielessä ja siksi sopii hienosti italianvesikoira-pennullemme.
Tässä on ensimmäinen kuva pennustamme. Se on siinä kahden viikon ikäinen.


Elmo syntyi Hopeanuolen kennelissä Siikajoella 31.12.2010. Kävimme katsomassa sitä 2.1.2011 ja varasimme heti yhden seitsemästä pennusta itsellemme.
Olemme käyneet kennelissä vierailulla kolme kertaa, mutta emme ole aikaisemmin vielä tienneet mikä kolmesta urospennusta annetaan meille.
Kolme päivää sitten kennelistä ilmoitettiin, että saamme pennun, joka on nimetty Ulapan Uimariksi. Voimme hakea sen kotiin perjantaina 18.1.2011.
Elmo-nimen löysimme netin kautta. Halusimme valita italialaisen nimen, joka kuvaa pentuamme, joka todellakin on rakastamisen arvoinen.


Allergian vuoksi oikean rodun etsiminen on ollut hyvin hankalaa. On kokeiltu bischon friseetä mutta siitäkin tuli vähäsen oireita. Rosa(10v) halusi vielä kokeilla jotain.
Viime kesänä tutustuimme äidin työkaverin koiraherraan nimeltä Vito. Se on italianvesikoira, ja huomasimme, että Vito ei saanut meitä aivastelemaan. Sovimme että kokeilisimme Vitoa vielä muutaman kerran. Jouluna Vito oli meillä hoidossa viikon, eikä kenellekään tullut allergiaoireita.


Italianvesikoira eli lagotto romagnolo on vanha rotu, mutta Suomeen se on tullut vasta 1990-luvun lopulla. Rotu kuuluu noutajakoirarotuihin, ja se on Italiassa jalostettu etsimään tryffeleitä.